... / ECO Magazine / 2015 / Paranemisympäristöt

Paranemisympäristöt

Parantava ympäristö, näyttöön perustuva suunnittelu. Euroopassa nämä termit ovat suhteellisen uusia. Fiona de Vos, hollantilainen parantavien ympäristöjen uranuurtaja, on jo muutaman askeleen edellä valtavirtaa. ”Puhun mieluiten generatiivisesta tilasta.”

Kuka on Fiona de Vos?

Syntynyt: 1969 Amsterdamissa
Koulutus: Psychology degree from the University of Amsterdam
Filosofian tohtori: Ympäristöpsykologia, Graduate Center of the City University of New York
Väitöskirjan nimi: Kokonaisvaltaisten parantavien ympäristöjen rakentaminen lastensairaaloille (2006)

Vieraileva luennoitsija Sisustusarkkitehtuurin HKU-maisteriohjelmassa Amsterdamin yliopistossa 

Studio dVO:n omistaja ja perustaja vuodesta 1996 (www.studiodvo.com)

Fiona de Vos on seurannut sydämensä ääntä niin kauan kuin muistaa. Vanhemmat kasvattivat Amsterdamin eteläosassa syntyneestä ja kasvaneesta Fionasta itsevarman lapsen, joka uskoi vahvasti siihen, että positiivisella asenteella saa aikaan paljon myönteistä.

Lukion jälkeen hän matkusti omin päin Australiaan ja Uuteen Seelantiin. Palattuaan Hollantiin hän päätti aloittaa psykologian opinnot. Hän erikoistui ympäristöpsykologiaan: tieteenalaan joka noina aikoina oli vielä laajalti tuntematon. 

Nyt, kaksi vuosikymmentä myöhemmin, hän työskentelee Amsterdamin yliopistossa tätä alaa opettavana asiantuntijana. Hän on perustanut konsultointi- ja tutkimusyrityksen Studio dVO:n, joka on erikoistunut ihmisten ja myös toimistot ja lasten ympäristöt käsittävän fyysisen ympäristön väliseen vuorovaikutukseen.

 

Yrityksen ydinliiketoimintana on parantaa terveydenhoitoympäristöjen sopivuutta niiden käyttäjille. Tarkoituksena on edistää paranemista ja hyvinvointia sekä parantaa terveydenhoito-organisaation kliinisiä tuloksia, taloudellista suorituskykyä, tuottavuutta ja asiakastyytyväisyyttä. Hän on saanut paljon kokemusta Yhdysvalloista, jossa hän teki tiivistä yhteistyötä muun muassa Bruce Komisken, maineikkaan ja visionäärisen lastensairaaloiden suunnitteluun ja rakentamiseen erikoistuneen projektijohtajan ja asiantuntijan kanssa. 

Fiona de Vos työskentelee Alankomaissa sairaaloiden, palvelukotien, psykiatristen hoitolaitosten ja muiden terveydenhoito-organisaatioiden kanssa strategisten tavoitteiden ja suunnittelupäämäärien määrittelemiseksi näyttöön perustuvan suunnittelun ja parantavan ympäristön näkökulmasta. Mutta hänen ajatuksensa ovat jo pidemmällä, hän sanoo.

”Olen erittäin kiinnostunut generatiivisesta tilasta. Tämä on valmentajanani Yhdysvalloissa toimineen Wayne Rugan kehittämä visio.”

 

Puhuessaan generatiivisesta tilasta Fiona de Vos asettaa sidosryhmien kokemuksen rakennuksen lähtökohdaksi. ”Tilan tulisi aina täyttää toiminnalliset vaatimukset. Eivätkä rakennukset saisi olla omissa oloissaan, vaan olla yhteisön saavutettavissa.”

Hän ottaa esimerkiksi sairaalan suuren eteisaulan. ”Miksi sitä, ravintoloineen ja kauppoineen, ei voisi avata alueen yksinäisille ja sosiaalisesti eristäytyneille vanhuksille ruokapaikaksi? Valitettavasti tällaisia visioita on vaikea saada kaupaksi Euroopassa; niiden edessä on vielä monia esteitä.”

Monet sairaalat näyttävät ajattelevan, että luonnonvalo, yhden hengen potilashuoneet ja viherkasvi käytävällä riittävät.

 

Fiona de Vos antaa ymmärtää, että Yhdysvalloissa asiat ovat toisin, ja mainitsee toisen esimerkin: Ann ja Robert H. Lurien lastensairaalan. Kaikki sen 23 hoito-osastoa ovat saaneet sponsorikseen jonkin yleishyödyllisen organisaation, esimerkiksi planetaarion, tiedemuseon, kasvitieteellisen puutarhan, balettikoulun ja niin edelleen. Sponsorointi on Bruce Komisken ideoima ja siitä kutsutaan Luovan taideyhteisön kumppanuusohjelmaksi (Creative Arts Community Partnership Program). ”Kukin 23 instituutiosta valitsi yhden kerroksen uudesta sairaalasta ja suunnitteli niiden käytävistä, eteisauloista, leikkihuoneista ja potilaskerroksista parantavia ympäristöjä. Näin paikallisesta yhteisöstä on tullut osa lastensairaalaa. Minusta se on erittäin inspiroivaa.”

 

Fiona de Vos

Fiona de Vos on jo muutaman askelen edellä: hän puhuu nyt generatiivisesta tilasta.

 

Fiona De Vosin mielestä hänen omassa kotimaassaan sairaalat käyttävät termiä parantava ympäristö liian laveasti. 

”Itse käytän mieluummin termiä generatiivinen tila, sillä parantavasta ympäristöstä on tullut joka paikan termi. Parantavan ympäristön konseptista on tullut eräänlainen hokema, jota käytetään sen kummemmin perustelematta. Monet sairaalat näyttävät ajattelevan, että luonnonvalo, yhden hengen potilashuoneet ja viherkasvi käytävällä riittävät.”

Mutta se on kaikkea muuta kuin totta, Fiona de Vos sanoo. Jokaisella suunnitteluvalinnalla on seurauksensa, mistä syystä tarvitaan vakavaa harkintaa. ”Minä olen yhteinen nimittäjä asiakkaan, esimerkiksi sairaalan, ja arkkitehdin välillä. Olennaista ei ole vain suunnittelu; sijainti, orientaatio ja sisustus ovat aivan yhtä tärkeitä, samoin materiaalien käyttö.”

Fiona de Vos painottaa sanomaansa akustiikalla. ”Melu aiheuttaa stressiä vauvoissa vastasyntyneiden osastolla. Se nostaa heidän sydämen sykettään ja heikentää heidän happeutumistaan. Äänikonsultti Julian Treasuren TED-puhe ’Miksi arkkitehtien on käytettävä korviaan ‘Miksi arkkitehtien on käytettävä korviaan', on loistava ja näytän sen aina tunneillani. Hän kehottaa suunnittelijoita perehtymään paremmin äänen ’näkymättömään arkkitehtuuriin’. Ääni vaikuttaa fysiikkaamme, psyykkeeseemme, tunteisiimme ja käyttäytymiseemme. Kannattaa todella syventyä tähän tietämykseen ja hyödyntää sitä.”

Fiona de Vos antaa yhden neuvon instituutioille, jotka haluavat parantavan ympäristön rakennuksiinsa: ”Älkää hätäilkö. Pohtikaa rauhassa visiotanne ja strategista suunnitelmaanne.”

Tutkimukset osoittavat, että 10–20 prosenttia rakentamisen kokonaiskustannuksista aiheutuu virheiden korjaamisesta, kun tulokset eivät täytä käyttäjien tarpeita ja työ on tehtävä uudelleen. Neljäkymmentä prosenttia näistä kustannuksista johtuu väärinymmärryksistä, Fiona de Vos selittää. ”Ympäristöpsykologina olen se, joka tarvittaessa rasvaa koneiston pyörät niin, että se toimii kunnolla. Käytän siihen tietämystäni, mutta myös vaistoani ja intohimoani. En halua kertoa ihmisille, miten asiat pitää hoitaa; haluan näyttää heille, että on olemassa toinenkin tie.”

 

 

Neljä termiä määritelmineen

Parantava ympäristö: Ympäristö, joka tukee toipumista, hyvinvointia ja kokemusta tavalla, joka parantaa terveyttä

Näyttöön perustuva suunnittelu: Näyttöön perustuvaa lääketiedettä vastaava konsepti arkkitehtuurissa, rakennusten suunnittelu parhaan saatavilla olevan näytön perusteella.

Ympäristöpsykologia: Tieteellinen tutkimusala, joka keskittyy fyysisen ympäristön ja ihmisten aistihavaintojen, kokemuksen ja käyttäytymisen väliseen vuorovaikutukseen.

Generatiivinen tilasuunnittelu: Sellaisen ympäristön, paikan – sekä fyysisen että sosiaalisen – suunnittelu, joka osallistujien kokemuksen mukaan täyttää tilan toiminnalliset vaatimukset parantaen materiaalisesti terveyttä, terveydenhoitoa ja elämänlaatua niissä, jotka osallistuvat kokemukseen, tavalla, jota he voivat kuvailla omin sanoin.

 

 

Teksti: Aliëtte Jonkers

Kuvat: Ingredient Media, Esa Kyyrö

 

Piditkö artikkelista?

Tämä artikkeli on ECO for Sustainable Design - -lehden Terveydenhuollontilat -numerosta. Jos olet kiinnostunut lukemaan muita artikkeleita:
Lue koko lehti online 
Lataa lehti iPadille 
Lataa lehti Android-tabletille 



 

Ota yhteyttä

 


Mai-Britt Beldam

Central Concept Developer - Health Care

Send an email to Mai-Britt >>

     

Ota yhteyttä

 


Mai-Britt Beldam

Central Concept Developer - Health Care

Send an email to Mai-Britt >>