Tervetuloa - tämä on THE LAB!
Astu luovalle leikkikentällemme, jossa voit tutkia, oppia ja kokeilla. Leikittele interaktiivisella simulaattorillamme. Uppoudu erilaisiin akustisiin ympäristöihin opi lisää äänestä ja akustiikasta.
Pidä hauskaa ja kokeile rohkeasti!
Mitä ääni oikeastaan on? Onko se aalto? Värähteleviä hiukkasia ilmassa? Psyykkinen vai fyysinen kokemus? No, se on kaikkia näitä ja paljon muuta. Opi, mitä ääni todella on tutkimalla erilaisia akustisia ilmiöitä.
Voiko hyvä akustiikka tehdä meistä älykkäämpiä? Mitä yhteistä on opettajilla ja ruohonleikkureilla? Ja miksi ihmiset korottavat ääntään kahvia juodessaan? Löydä vastaus tieteestä ja opi, kuinka ääni vaikuttaa kehoomme ja mieleemme.
Opettajasta on lähdettävä yhtä kova ääni kuin tavarajunasta (80–85 dB), jos hän haluaa tulla kuulluksi tavanomaisessa, ei-akustoidussa luokkahuoneessa (melutaso noin 64 dB).
Tämä johtaa ääniongelmiin. Vaikka opettajien osuus kokonaistyövoimasta on pieni, ovat he jatkuvasti yliedustettuja työntekijöiden ääniongelmia mittaavissa tutkimuksissa.
A-luokan äänenvaimennuksen on osoitettu alentavan luokkahuoneen melua 10 desibelillä, leikaten koetun melutason puoleen. Tämä tarkoittaa, ettei kenenkään tarvitse huutaa opettaakseen, kuullakseen, ymmärtääkseen ja oppiakseen.
(Tutkimus kesti vuoden ja siihen osallistui 2 400 vastaajaa)
SuljeSuurin osa luokkahuoneiden melusta ei johdu ulkopuolisista tekijöistä, vaan aiheutuu oppilaista itsestään.
A-luokan äänenvaimennus katossa tuotti tutkimuksissa odotettua parempia tuloksia. Teoriassa katon absorptio-ominaisuudet olivat 3 dB, mutta todellinen muutos tapahtui käytännössä: koska oppilaat ja opettajat kuulivat ja ymmärsivät toisiaan ääntä korottamatta, kaikki puhuivat automaattisesti hiljempaa. Itse asiassa 7 dB hiljempaa. Kokonaisvähennys oli täten 10 dB, mikä leikkasi koetun melutason puoleen.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että luokkahuoneen melun vähentämisellä on myönteinen vaikutus mielialaan, stressitasoon ja ennen kaikkea oppimiskykyyn.
SuljeTiedetään yleisesti, että melu vaikuttaa kykyymme oppia ja ymmärtää. Tutkimuksissa on havaittu, että se vaikuttaa myös mielialaamme ja käyttäytymiseemme.
Eräässä tutkimuksessa mitattiin, miten ärsyyntyneeksi oppilaat kokivat itsensä luokkahuoneissa, joissa oli erilaiset jälkikaiunta-ajat (reverberation time, RT). Pitkä jälkikaiunta-aika huonontaa puheen selkeyttä, jolloin on yleensä korotettava ääntään tullaksesi kuulluksi. Kun yksi henkilö alkaa puhua kovempaa, muut seuraavat pian esimerkkiä, mikä johtaa melutasojen nousukierteeseen.
Pitkä jälkikaiunta-aika vaikutti selvästi opiskelijoiden mielialaan, millä puolestaan oli selvä vaikutus opiskelijoiden ja opettajien välisiin suhteisiin.
A-luokan äänenvaimennus vähentää jälkikaiunta-aikaa ja absorboi ääntä 3 dB. Sillä on lisäksi myönteinen vaikutus opiskelijoiden käyttäytymiseen; kun kaikua on vähemmän, oppilailla on taipumus alentaa äänenvoimakkuuttaan 7 dB. Yhteensä 10 dB:n vähennys leikkaa koetun melutason puoleen.
Tällä on todistettu myönteinen vaikutus opiskelijoiden mielialaan, stressitasoon ja oppimiskykyyn.
Comparing the percentage of “correct” responses to the question “Classmates behave noisily” (asked when the RT is low, medium or high) shows that students notice noisier behaviour as the RT increases.
Sulje
Kun eräässä koulussa huomattiin, että 80 % opettajista koki stressiä melusta, tutkijat päättivät selvittää, voitaisiinko stressitasoja laskea ääniympäristöä parantamalla.
He pyrkivät myös selvittämään, miten luokkahuoneen melu todella vaikuttaa opettajiin ja opiskelijoihin.
Jos luokkahuoneessa on huono akustiikka, ääni vahvistuu kimmotessaan katon ja seinien kovista pinnoista. Tämä luo taustamelua, joka vääristää puhetta. Tällainen ympäristö tuntuu usein sitä stressaavammalta, mitä pidemmälle päivä etenee.
- Tri Gerhart Tiesler
Akustinen parannus eli ääntä vaimentavien materiaalien lisääminen rauhoittaa opetustilat tehokkaasti. Muutos näkyy sekä melun vähenemisenä että sykkeen laskuna.
SuljeLuokkahuoneessa sanottujen asioiden kuuleminen ja ymmärtäminen edellyttävät puheelta hyvää erotettavuutta ja kuuluvuutta oikealla tasolla. Puheen on kannettava taustamelun yli. Tätä mitataan signaali-kohinasuhteella (SNR).
Tavanomaisen, ei-akustoidun luokkahuoneen melutaso noin 64 dB, mikä vaikeuttaa tyydyttävän 15-20 dB:n signaali-kohinasuhteen saavuttamista. Opettajan pitäisi huutaa yhtä kovaa kuin ruohonleikkuri (85 dB) tullakseen kuulluksi.
A-luokan äänenvaimennuksen on osoitettu alentavan luokkahuoneen melua jopa 10 dB:llä, mikä puolittaa koetun melutason. Tämä vaikuttaa signaali-kohinasuhteeseen ja puheen ymmärrettävyyteen myönteisesti: luokassa on helpompi puhua, kuulla, ymmärtää ja oppia.
Puheen erotettavuutta selvittävässä tutkimuksessa todettiin, että kun vanhemmille oppilaille (11-vuotiaat) riittävä SNR-taso oli 15 dB, nuorimmat (6-vuotiaat) koululaiset tarvitsivat 20 dB puheen elementtien erottamiseen.
Siksi nuoremmat lapset ja myös lapset, joilla on erityistarpeita kuulemisen suhteen, hyötyvät eniten akustisista parannuksista; ne lisäävät signaali-kohinasuhdetta ja tekevät oppimisympäristöstä helpommin lähestyttävän kaikille.
SuljeOn helppo ymmärtää, että meluisa luokkahuone vaikeuttaa kuulemista, mutta tutkimukset ovat osoittaneet, että se vaikeuttaa myös ajattelua.
Eräässä tutkimuksessa vertailtiin oppilaiden äidinkielen ja matematiikan koetuloksia erilaisissa taustameluolosuhteissa, ja voimakkaan melun ja heikompien tulosten välillä on nähtävissä selvä yhteys. Eniten melu kuitenkin vaikutti kielellisiin testeihin. Tulokset osoittivat, että luokkahuoneiden taustamelu häiritsee yleisesti oppilaiden kielellistä prosessointikykyä.
Tutkimuksessa tehtiin samat testit erityisopetusta tarvitsevien opiskelijoiden (SEN) kanssa, joihin lukeutuvat paitsi kuulonalenemaa sairastavat, myös tarkkaavaisuusongelmista kärsivät ja toisella kielellä opiskelevat.
Tulokset osoittavat, että erityisoppilaisiin kohdistui enemmän kielteisiä vaikutuksia kuin tavallisiin oppijoihin – varsinkin, kun melutasot saavuttivat 65 dB.
Valitettavasti melutasot tyypillisissä luokkahuoneissa, joissa ei ole äänenvaimennusta, ovat keskimäärin 64 dB, mikä korostaa hyvän äänenvaimennuksen tarvetta. Hyvä ääniympäristö takaa kaikille oppilaille tasavertaiset mahdollisuudet loistaa.
Jotta lapset kuulisivat äänen kunnolla taustamelun yli, äänen on oltava paljon kovempi kuin taustahälyn (noin 15-20 dB kovempi). Keskimääräinen taustamelu useimmissa ei-akustoiduissa luokkahuoneissa on 64 dB. Tämä tarkoittaa, että opettajasta on lähdettävä saman verran ääntä kuin porakoneesta (80-85 dB) tullakseen kuulluksi.
Tämä johtaa ääniongelmiin. Monet tutkimukset valitettavasti osoittavat, että opettajat kärsivät ääniongelmista enemmän kuin muut ammattiryhmät. Eräässä tutkimuksessa esimerkiksi 32 % opettajista sanoi kokeneensa ääniongelmia, kun muun henkilökunnan kohdalla suhdeluku oli 1 %.
Toisessa tutkimuksessa havaittiin, että jopa 65 % haastatelluista opettajista kärsi äänen rasitusoireista, kun verrokkiryhmässä (ei-opettajat) rasitusoireita koki vain 2 %.
Tämä osoittaa selvästi, että opettajien äänihuulet joutuvat työskentelemään ylikierroksilla, jotta opetus kantaisi luokkahuoneen melun yli. Lukuisten opettajien ääniterveyttä koskevien tutkimusten perusteella opettajilla on vähintään kaksi kertaa todennäköisemmin ääniongelmia kuin muilla ammattiryhmillä.
SuljeLähes kaikki ovat kokeneet tämän ilmiön: kun ryhmä ihmisiä puhuu meluisassa ympäristössä, kuten kahvilassa, juhlissa tai luokkahuoneessa, he puhuvat tahattomasti kovempaa. Ja kun yksi henkilö alkaa puhua kovemmin, kaikki muut seuraavat esimerkkiä, mikä johtaa melutason nousukierteeseen.
Vaikutusta voidaan vähentää hyvällä äänenvaimennuksella. Tutkimukset ovat osoittaneet, että A-luokan ääntä vaimentava katto, jonka teoreettiset absorptio-ominaisuudet ovat 3 dB, sai oppilaat alentamaan ääntään 7 dB:llä. Kokonaisvähennys oli täten 10 dB, mikä leikkasi koetun melutason puoleen. Tätä käänteistä kahvilaefektiä kutsutaan joskus kirjastoefektiksi.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että luokkahuonemelun vähentämisellä on positiivinen vaikutus mielialaan, stressitasoon ja oppimiskykyyn. Se estää myös äänihäiriöitä ja parantaa puheen erotettavuutta.
SuljeLuokkahuoneen korkealla melutasolla on kielteinen vaikutus oppilaiden testituloksiin. Tämä on osoitettu useissa tutkimuksissa.
Eräässä tutkimuksessa vertailtiin alakoululaisten testituloksia kahdessa eri ympäristössä. Yhdessä luokassa oli hiljaista taustamelua ja toisessa tyypillisen luokkahuoneen normaali taustamelutaso, noin 65 dB:ä. Vertailu osoitti, että tyypillisellä luokkahuonemelulla oli merkittävä vaikutus kielellisiin ja kognitiivisiin testituloksiin.
Toisessa tutkimuksessa akustiikan parantaminen A-luokan ääntä vaimentavilla katto- ja seinäpaneeleilla paransi oppilaiden kykyä erottaa sanoja 35 %. Parannus vähensi melutasoa jopa 10 dB, mikä puolitti koetun melutason.
“Työntekijöiden mielestä akustiikan parantaminen on muuttanut tilannetta valtavasti. He saavat äänensä kuuluville huutamatta, ja ilmapiiri on luokassa yleisesti levollisempi ja rennompi. Se on todella hyvä asia.”
- Balgreenin peruskoulun rehtori Catherine Douglas
Sulje
