ASD-opiskelijoiden käyttäytymiseen vaikuttavien sisäympäristön osa-alueiden tutkimuksista on ollut puutetta. ”Lapsia, joilla on autisminkirjon häiriö (Autism Spectrum Disorder, ASD), on tutkittu paljon, mutta tutkimuksia ympäristön eri osa-alueista, joilla saattaa olla vaikutusta heidän käyttäytymiseensä, on ollut saatavilla hyvin vähän.
Aikaisemmissa tutkimuksissa [1, 2] olen tutkinut suhdetta luokkahuoneen ympäristömelutasojen ja lasten toistuvien käyttäytymisten välillä, ja todisteita näiden kahden korrelaatiosta oli löydettävissä. Tulokseni paljastivat, että desibelitasojen noustessa lisääntyivät myös havaitut toistuvat käyttäytymiset. Nämä havainnot esitetään yksityiskohtaisemmin kaaviossa, jossa äänekkäämpi huone lisäsi lasten valittamista, toistavaa puhetta, lyömistä, voimakkaiden äänten tuottamista ja korvien peittämistä. Saadakseni syvällisemmän käsityksen tästä suhteesta, aloitin tutkimukselleni sopivan ympäristön luomisen.” sanoo tutkija Shireen Mohammad Kanakri, PHD, AIA:n osakas (sisustussuunnittelun apulaisprofessori)
Havaitut toistuvat käyttäytymiset: Kovaäänisissä luokkahuoneissa havaittiin huomattavasti enemmän valittamista, toistuvaa puhetta, voimakkaiden äänten tuottamista, toistuvia motorisia liikkeitä ja korvien peittämistä verrattuna hiljaisiin luokkahuoneisiin. Kovaäänisissä luokkahuoneissa havaittiin myös enemmän lyömistä kuin hiljaisessa luokkahuoneessa.
Ball State Universityn terveys- ja ympäristösuunnittelun tutkimuslaboratoriossa on hallittu ympäristöni akustiikan ja sen vaikutusten arvioimiseksi ASD-lapsilla. Se koostuu leikkialueesta, äänieristetystä huoneesta ja havaintoasemasta. Se on ympäristö, jossa lapset yleensä tuntevat olonsa erittäin mukavaksi ääniohjattujen ominaisuuksiensa vuoksi, ja saan paljon positiivista palautetta vanhemmilta. Täällä voin testata erilaisia ympäristötekijöitä, mutta viime aikoina olen keskittynyt akustiikkaan.
”Leikkialue”, huone vasemmalla ja ”Havaintoasema”, huone oikealla.
Pyrkiessäni oppimaan lisää akustiikan ja autismin välisestä suhteesta olen tutkinut, miten äänen erilaiset desibelitasot vaikuttavat sekä havaittaviin käyttäytymisiin että lasten fysiologisiin reaktioihin. Pystyn altistamaan heidät tietylle äänelle, tarkkailemaan erilaisia reaktioita ja tallentamaan samalla fysiologisia todisteita.
Viimeisimmässä tutkimuksessani testattiin 2–9-vuotiaita lapsia ja rekisteröimme heidän reaktionsa 40 dB:n, 55 dB:n ja 70 dB:n äänitasoille. Annoimme lapsille tietyn tehtävän ja tarkkailimme heidän fyysisiä reaktioitaan kokeiden aikana, ja rekisteröimme samalla heidän sykkeensä, hengitystaajuutensa ja EKG-lukemansa.
Tämä tieto voi olla äärimmäisen arvokasta ympäristöä ja autismikirjon häiriötä koskevissa tulevissa äänitutkimuksissa, ja toivomme sen tuottavan enemmän tuloksia suunniteltaessa yleisesti hyväksyttäviä tiloja näille lapsille.” Shireen sanoo.
Tarkempia tuloksia ja tietoja tästä tutkimuksesta saat pitämällä silmällä artikkelia Ympäristö ja käyttäytyminen, joka julkaistaan täällä!
Lähetä sähköpostia Shireen Mohammad Kanakrille, PHD, AIA-osakas, täältä tai vieraile rakennushallinnon ja sisustussuunnittelun laitoksen verkkosivustolla täällä.
Tähän tutkimukseen viitattiin äskettäisessä julkaisussa ”Melun vaikutus koulutuksessa – tutkimusyhteenveto”. Lue lisää tutkimuksen yhteenvedosta aikaisemmasta julkaisusta.
Kirjallisuusviitteet:
Otsikkokuva: Painettu uudelleen julkaisusta ”An observational study of classroom acoustical design and repetitive behaviors in children with autism”, kirjoittanut Kanakri, S., Environment and Behavior, 49, s. 866.
Englanninkielinen alkuperäinen artikkeli löytyy Acoustic Bulletin julkaisusta. Lue artikkeli>>