Puheesta saa nyt selvää Lyypekissä

Potilaiden elämä riippuu ensihoitotiimin taidosta ja keskittymisestä. Koska selkeä ja täsmällinen viestintä on korvaamatonta, Lyypekissä, Saksassa sijaitseva yliopistosairaala Schleswig-Holstein päätti luoda sille optimaaliset olosuhteet.
Tri Sebastian Wolfrum

Tri Sebastian Wolfrum Schleswig-Holstainin yliopistosairaalasta.

 ”Tulos oli hämmästyttävän hiljainen työympäristö, joka tukee ja parantaa lääkäreidemme ja hoitajiemme työtä”, sanoo tri Sebastian Wolfrum. 

Lyypekin Schleswig-Holstein -yliopistosairaalan ensihoito-osaston johtava lääkäri on iloinen uudesta osastosta. Tilapäisratkaisu – modulaarinen lisärakennus – korvattaneen myöhemmin ensihoito-osaston sisältävällä uudella päärakennuksella.

Sitä odotellessa, vain kuudessa kuukaudessa pystytetyn tilapäisrakennuksen yläkerrokseen rakennettiin ensihoidolle täysin varusteltu väistötila.

Vaikka tämä on lyhytaikainen ratkaisu, arkkitehtien, hoitohenkilöstön ja potilasedustajien välisissä keskusteluissa tuotiin esille, että akustinen ympäristö tulisi huomioida rakennuksen suunnittelussa.

“Hiljaisuuden ja eristäytymisen tarpeesta tuli nopeasti yksi kaikkein tärkeimmistä suunnittelun lähtökohdista", Sebastian Wolfrum sanoo. Tämän ansiosta koko ensihoito-osasto on optimoitu akustisesti. Myös tilat, joissa potilaat odottavat pääsyä jatkohoitoon tai kokeisiin.

format_quote

"Täällä ei ole varaa häiriöihin tai väärinymmärryksiin. Jos ketjussa on yksikin heikko lenkki, se voi helposti vaarantaa koko hoidon.”

Työ ensihoito-osastolla vaatii koko tiimiltä monipuolisia taitoja. Kun potilas saapuu, fokus on oikean diagnoosin ja hoitosuunnitelman määrittelyssä.

Lääkitys, seuranta sekä pelon ja surun käsitteleminen ovat osa työn kokonaisuutta. Hoitohenkilöstän on seurattava valppaasti kaikkia muutoksia potilaan tilassa ja samalla osattava neuvoa ja ohjata perheenjäseniä ja sukulaisia.

”Tässä stressaavassa, vaativassa tilanteessa meidän on kyettävä kommunikoimaan täsmällisellä ja helposti ymmärrettävällä tavalla niin, että diagnosointi ja hoito sujuvat mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti”, Sebastian Wolfrum sanoo. ”Se on kriittistä – täällä ei ole varaa häiriöihin tai väärinymmärryksiin. Jos ketjussa on yksikin heikko lenkki, se voi helposti vaarantaa koko hoidon.” 

Käynti ensihoito-osastolla on useimmille potilaille pelottava kokemus, johon liittyy usein paljon kipua ja järkytystä. 

”Mitä tehokkaammin pystymme poistamaan tarpeettomat stressin aiheuttajat, sitä parempi se on potilaillemme, heidän perheenjäsenilleen ja vierailijoille. Melu voi herättää huolta, etenkin silloin, kun ei tiedä, mitä se on. Melu häiritsee unta, ja häiritsee näin olennaisen tärkeää toipumisvaihetta. Kaikkialla, missä pystymme vähentämään häiriötekijöitä, edistämme paranemista ja parannamme työn laatua”, Sebastian Wolfrum sanoo. 

Tutkimukset ovat osoittaneet, että optimaalinen työympäristö parantaa sekä yksittäisten työntekijöiden työn laatua että heidän tehokkuuttaan. Melu mainitaan jatkuvasti suurimmaksi häiriötekijäksi tehtävissä, joissa vaaditaan keskittymistä ja kommunikointia.

Eräässä brittiläisessä tutkimuksessa todettiin, että yli 80 prosenttia kommunikoinnista sairaalan ensihoito-osastolla tapahtuu kasvotusten tai puhelimitse. Jos tarpeeton melu keskeyttää tai haittaa ensihoito-osaston työtä, virheiden vaara kasvaa. 

”Uudella osastolla tarpeettomat keskeytykset ja stressit pysyvät hallinnassa, mikä helpottaa tyyntä, selkeää viestintää ja parantaa potilaiden turvallisuutta ja hyvinvointia. Tämä tekee työstämme paljon helpompaa ja on samalla hyväksi potilaillemme.”

Sebastian Wolfrumin mukaan ensihoito-osaston henkiöstölle koituvia psykososiaalisia hyötyjä ei tulisi aliarvioida. Ryhmähenki ja lojaalisuus ovat täällä tärkeitä tekijöitä. 

”Mitä vähemmän käytämme resursseja tiimiin liittyvien erojen hoitamiseen, sitä enemmän kapasiteettia meillä on käytössämme potilaiden hoitoon. ”Kehitys on tärkeä osa lääketiedettä ja sitä sen pitäisi olla myös sellaisten työpaikkojen suunnittelussa, joissa tehdään hoitotyötä. Optimaalisten työ- ja hoitoympäristöjen jatkuvan kehittämisen pitäisi olla meidän kaikkien yhteinen tavoite.”

Kuvat: Hans Georg Esch